Ainutlaatuisia käsinvalmistettuja vaappuja.

Valikko
Joulukuu 03. 2014

Koulun ennätys

Maanantai 24.11, Tiistai 25.11

Marraskuun viimeinen viikko alkoi harmaissa ja sateisissa merkeissä, mutta se ei haittaa, kun edessä oli taas uutta ja mielenkiintoista opittavaa. Alkuviikon aineena oli kalalajien tunnistaminen. Tulevien kalastuksenohjaajien on pystyttävä tunnistamaan kaikki Suomen kalalajit, joita on jäljellä enää 67 eri lajia. Aikoinaan jokien ollessa vielä puhtaita ja vapaina tehtaista ja voimalaitoksista, vesissämme eleli yli 100 eri lajia. Mahtavat sterletit, sammet ja monnit, jotka painoivat jopa satoja kiloja, ovat kadonneet. Elämämme on kehittynyt, mutta valitettavasti kehitys ja ihmisen kädenjälki näkyy kaloissamme ja luonnossamme. Ennen niin rikas ja monimuotoinen luontomme on köyhtynyt monen eläin- ja kasvilajin hävittyä kokonaan. Iltapäivät oli varattu limnologian opiskelulle. Mitä tämä limnologia sitten on? Limnologialla tarkoitetaan monitieteellistä luonnontiedettä, joka yhdistelee fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Siinä tutkitaan sisävesiä kuten makeita ja suolaisia järviä, lampia ja jokia ja erityisesti niiden elävän luonnon ja ympäristön vuorovaikutusta. Kertasimme vielä miten järvestä otettaan pohjasedimenttinäytteitä eri laitteilla, näytteiden seulontaa pohjaeläimistä ja niiden lähettämistä eteenpäin jatkokäsittelytutkimuksiin. Meidän on osattava myös Suomen kalastuslaki, jolle on opintosuunnitelmassa varattu paljon aikaa. Lakia opiskellaan koko ajan ja ahkerasti. Jos joku meistä haluaa kalastuksenvalvojaksi opintojen päätteeksi, on asetukset ja pykälät tunnettava tarkasti.

Keskiviikko 26.11

Viikon puolivälissä oli ohjelmassa vetouistelua hyisen kylmällä Päijänteellä ja aikomuksena oli narrata saaliiksi Päijänteen kuulua taimenta. Näin isolla järvellä taimenen saaliiksi saaminen on tunnetusti todella vaikeaa. Ulapalla tuuli tuivertaa kylmästi käyden luihin ja ytimiin. Veden lämpötila on tähän aikaan vuodesta laskenut todella kylmäksi ollen enää 2,5 astetta plussan puolella. Kylmästä huolimatta aamun keli oli mitä mainioin kalastukselle, tuulta noin 2-3m/s etelästä. Koulumme satamasta avautuvat melkein heti eteläisen Päijänteen hyvät kalapaikat ja niinpä laitoimme uisteluvapamme nopeasti kuntoon. Kysyttyämme opettajaltamme Sakulta, mihin päin menemme uistelemaan, vastaus tuli kuin liukuhihnalta. Kaikessa näkyy erittäin vankka kokemus ja tietämys parhaista ottipaikoista. Tällä kertaa ei tarvittu minkäänlaisia painoja, koska taimen on aivan pinnassa saalistamassa. Muutaman tunnin uistelun jälkeen tulimme Pulkkilanharjulle Reimarin kohdalle, missä vapa notkahti ja kelan jarru alkoi pärisemään. Taimen nappasi vaappuun ahnaasti ja kiinni pysyi! Pienen väsyttelyn jälkeen taimen nostettiin haavilla veneeseen vain todetaksemme sen olevan alamittainen. Nykyään taimenen alamitta on 60 cm, joten meidän n. 40 - 45 cm pitkä kala päästettiin takaisin järveen kasvamaan nopean koukkujen irrotuksen ja elvytyksen jälkeen. Pienet tuuletukset ryhmällämme silti oli, sillä se oli ensimmäinen meidän porukan taimen Päijänteestä.

Kummasti tällainen tapahtuma lämmitti sormia hyisessä kelissä, liekö adrenaliini kiertänyt käsissä, kun ei palelua tuntunut enää lainkaan. Nälkä kuitenkin tuli ja koko porukka istahti alas nauttimaan kahvia ja eväsleivät. Ja niinhän se aina käy, että juuri sillä hetkellä kun kahvi on kupissa ja leipä suussa, järvelläkin alkaa tapahtua. Yhtä äkkiä veneen perässä olleen kelan jarru pärähti uudestaan taivuttaen vavan voimakkaasti kaarelle. Nopeasti vapa käteen ja huomasin taimenen hyppäävän vedenpinnalle. Tällä kertaa vieheessä oli kiinni huomattavasti isompi taimen. Kala oli ottanut hyvin kiinni vaappuun ja nyt koko porukka keskittyi väsyttelyn ja kalan nostamiseen veneeseen. Tällä kertaa ei ollut kyseessä mikään alamittainen sintti vaan oikein kunnon mittakala eli pituutta yli 60 cm. Digivaaka esiin ja punnitus näytti pulskalle taimenelle komeat luvut 3,68 kg. Opettajamme Saku totesi sen olevan koulun ennätyskalan, mitä uistelemalla on saatu. Pienet tuuletukset koko venekunnalle, saatiinhan me taimenta ruokakalaksi! Hetken vielä uisteltuamme keräsimme vetokelkat ja vaaput pois vedestä ja suuntasimme veneen kohti koulun rantaa. Tästäkin kalasta otettiin kalanjalostusluokassa suomunäyte ja tarkistusmitta. Kalan sukupuolen selvityksen jälkeen tiedot lähtivät Pro Agrialle lisätutkimuksiin. Taimen vaan fileeksi ja saalis jaettiin koko venekunnan kesken kotiin viemiseksi.

Torstai 27.11

Yksi osa kalatalouden opintoja on se, että opimme liikkumaan luonnossa. Torstaina ryhmämme kokoontui Lahden urheilukeskuksessa juuri päivän valjettua ja saimme käteemme kartat ja kompassit. Vuorossa oli suunnistusta Lahdessa Salpausselän maastoissa. Itselleni ”Salppurin” lenkkipolut, Karpalon mäki ja hyppyrimäen polut ovat tuttuja paikkoja urheiluvuosiltani. Voi kuinka montaa kertaa näissä mäissä vedettiin mäkiharjoituksia koko jääkiekkojoukkueen voimin! Suunnistusta olin viimeksi kokeillut armeija aikoina ihan vaan muutama vuosi sitten…. Suunnistustaidot olivat vuosien saatossa päässeet ruostumaan, mutta hyvä, että kertasimme asioita ennen suuntaamista maastoon. Metsään lähdettiin pareittain tehtävänämme löytää sinne piilotetut rastit. Muutaman tunnin suunnistuksen jälkeen ryhmällä oli treffit Jalkarannan laavulla. Eväiden syönnin lomassa tutkimme maastokarttaa pohtien vielä löytämättömien rastien sijaintia. Iltapäivän viimeiset tunnit vietettiin rasteja etsiessä kunnes laskeva pimeys pakotti meidän pois metsästä.