Ainutlaatuisia käsinvalmistettuja vaappuja.

Valikko
Joulukuu 09. 2014

Tuulastusta

Maanantai 01.12

Kesäkausi vaihtuu vähitellen talvikauteen. Uisteluveneet on viety talviteloille talliin, pienemmät soutuveneet käännetty ylösalaisin venerannassa ja nyt vaan odotellaan järvien jäätymistä ja talvikalastuskauden alkua. Nyt on kalastus loppu vähäksi aikaa ja opinnoissa keskitytään teoreettisiin aineisiin. Joulukuun ensimmäisenä päivänä taas uuden kouluviikon alkaessa jatkoimme kalastukseen integroidun englannin ja kalantunnistuksen opintoja. Koulupäivän päätteeksi pääsimme kuitenkin vielä viimeisen kerran järvelle ja edessä oli tuulastusreissu Päijänteelle. Tätä reissua oli siirretty moneen kertaan, sillä onnistuakseen tuulastuksen olosuhteiden on oltava täydelliset. On kolme asiaa, jotta tuulastus onnistuu: pitää olla pimeää, ei saa tuulla eikä sataa. Tähän aikaa vuodesta pimeys laskeutuu jo iltapäivällä ja niinpä me pääsimme järvelle jo puoli viiden aikaan. Tuuli oli tyyntynyt iltapäivällä. Veneen pohjalla ollut vesi oli jäätynyt tehden veneen pohjasta liukkaan. Liukkaudesta johtuen veneessä piti olla erityisen varovainen jotta ei putoa hyiseen veteen.

Lähtiessämme matkaan koulun satamasta ilta alkoi jo hämärtää. Määränpäämme oli lähistöllä oleva matalikko, mikä on todettu hyväksi tuulastuspaikaksi tuulten ja järven hiekkapohjan ansiosta. Saavuttuamme tuulastuspaikalle pimeys oli laskeutunut. Otsalamput palamaan ja atrain kouraan, saalistus voi alkaa! Olin elämäni ensimäistä kertaa tuulastamassa ja miten jännittävää puuhaa lampun valossa kalojen etsiminen onkaan? Ympärillä vain täydellinen pimeys ja hiljaisuus. Soutelimme hiljalleen matalikolla tarkkaillen kirkkaassa Päijänteen vedessä liikkuvia kaloja. Pohjassa näkyi useita kaloja, joiden silmät loistivat kiiluen valon osuessa niihin. Muuten pieniä paikallaan olevia kaloja ei juuri erottanut pohjasta. Hetken soudeltuamme veneen eteen tuli näkyviin ensimmäinen hauki. Valokeila kohdistetaan suoraan kalaan, jolloin se ei erota venettä ja atrainta. Sitten napakka isku atraimella ja osuttaessa saaliiseen atrain painetaan pohjaa vasten varmistaen saaliin kiinnipysyminen. Hauki oli jäänyt kunnolla kiinni atraimen piikkiin, joten saalis veneeseen ja ensimmäinen tuulastamalla saatu kala oli totta.

Saalista karttui hyvin ja vain tovin kalastettuamme veneen pohjalla komeili kolme haukea ja yksi lahna. Yhtä äkkiä huomasimme veneen keulan edessä ison siian. Jahtasimme kalaa ja aina kun olimme pääsemässä iskuetäisyydelle, siika puikkelehti nopeasti karkuun ihan kuin kiusatakseen meitä. Tällä kertaa siika oli liian nopealiikkeinen eikä sitä saatu saaliiksi vaan se hävisi Päijänteen pimeyteen. Kiristyvät pakkanen ja hyisen kylmä vesi teki tehtävänsä ja villasukatkaan eivät auttaneet kumisaappaissa palelevia varpaita. Oli aika lopettaa todella jännittävä ja mukaansatempaava kalastus ja suunnata vene kohti koulun rantaa. Tuulastusta on ehdottomasti kokeiltava uudelleen kesän jälkeen elokuussa, jolloin on pimeitä ja lämpimiä kesäöitä, niin jännittävää ja mukavaa tämä touhu oli.

Keskiviikko ja torstai 03 - 04.12

Opiskelimme erätaitoja eli suunnistusta, koordinaatteja ja GPS laitteita. Opettaja antoi meille kartat ja koordinaatit ja meidän tehtävänä oli löytää ja merkitä koordinaattien paikat karttaan. Näissä tehtävissä käytettiin sekä maasto-, meri-, että peruskarttoja. Koordinaattien löytäminen ja laskemin sujuu meiltä jo mallikkaasti, mutta GPS laitteiden ohjelmien hakua ja asetuksien etsimistä joudutaan opiskelemaan paljon. Vielä joutuu muutaman kerran harjoittelemaan kyseisellä laitteella ennen kuin uskaltaa lähteä tuntemattomaan metsään suunnistamaan GPS laitteella.